Dursun Dzhumaeva tunnetaan paitsi ammatillisesta toiminnastaan, myös kiinnostuksestaan ​​historiaan, kansalliseen perintöön ja menneisyyden salaperäisiin sivuihin. Jopa Halach etrapin Lebap-talonpoikayhdistyksen koneenkuljettajan työvuosina hän käytti vapaa-aikaansa kotikylänsä historian tutkimiseen, tiedon keräämiseen menneistä tapahtumista ja historiallisista henkilöistä.

Ensinnäkin hänen huomionsa kiinnitti kotikylänsä menneisyyteen, Suureen isänmaalliseen sotaan osallistuneiden kyläläisten elämänpolkuun sekä vaikeuksiin, joita sodassa rakkaansa menettäneet naiset joutuivat kohtaamaan. Dursun Jumaeva oli myös erittäin kiinnostunut historiallisista löydöistä, jotka löydettiin kylän ja etrapin alueella sijaitsevista muinaisista linnoituksista. Tätä arvokasta tietoa tutkimalla ja keräämällä hän pyrki perehtymään syvällisemmin kotimaansa historialliseen perintöön.

Intohimo historiaan ja kulttuuriin lähetti Dursun Dzhumaevan uudelle ammatilliselle tielle. Vuonna 1985 hän tuli Gara Seyitlievin mukaan nimetyn Ashgabatin kulttuuri- ja koulutusopiston kirjastoosastolle. Opintojensa päätyttyä hän jatkoi uraansa kirjastonhoitajana.

Siten Dursun Dzhumaeva määrätietoisesti seuraten hänen etujaan otti tärkeän askeleen kohti unelmaansa. Hänen elämänpolkunsa osoittaa, että halu opiskella historiallisia ja kulttuurisia arvoja avaa ihmiselle uusia mahdollisuuksia.